lauantai 8. kesäkuuta 2013

Jumalaallollista

Tein Aalto-Yliopiston Aino-lehteen sarjakuvaa vähän aikaa sitten. Opiskelijapoliittista settiä siis piti pistellä menemään.

(Kliks kliks niin isommaksi saat!)






tiistai 14. toukokuuta 2013

H.Ä.

Äitienpäiväkortin tein.

Siinä on kissoja.

H.Ä.!








































(Hei muuten, black & WHAAAT aktivoituu lähiaikoina, kunhan nämä koulujutut lakkaisivat piiskaamasta!)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Citycenterin pupuseinä: Working Class Hare

Maalattiin pikkuporukalla vähän pupuja seiniin!

Kyseessä oli siis työmaaseinän maalausprojekti Helsingin  Citycenterin Saarisen Pihalla viime marraskuussa. Seinä oli tarkoitus purkaa vuodenvaihteessa, mutta siellä ne pupuset vielä nököttelee menemään.

Taiteilijaryhmäämme kuuluivat lisäkseni Pia Parjanen-Aaltonen, Aija Lepoluoto, Inna Pääkkönen ja Katriina Kaija. Ja Grumpy Cat oli siellä kuulkaa hengessä mukana myös. Koko homma toteutettiin varsin nopealla aikataululla ja itse seinän maalaaminenkin hoitui näppärästi yhden päivän aikana. (No okei, meni keskiyön toiselle puolelle, mutta kuitenkin...) Työjako meni jotakuinkin niin, että jokaisella oli yksi pupu hoidettavanaan ja yhdellä geometriset kuviot. Ja kaikki ähelsi taustan parissa, joka oli parhaimmillaan noin kuusi metriä korkea. Tällaisissa hommissa ei auta olla korkeanpaikankammoa, sillä tikkailla sai viettää aikaansa pensseleiden kanssa kurotellen ihan kellon ympäri.




Uskomaton tilanne, minut on saatu ikuistettua valokuvaan. Käsittelen siinä tuollaista tynkä-pensseliä.







Kuinka maalia saadaan yläreunaan asti? Helposti, tarvitaan vain tikkaat, kaksi taideopiskelijaa, kaksi harjanvartta, tela, maalia ja jeesusteippiä.

















Oma pupuni oli tuo hippusen äkäisen näköinen satelliittikaikuluotaaja. Sen ukki on Tard the Grumpy Cat.

Interwebseistä on tähän mennessä myös löytynyt ihmisten ottamia kuvia seinästä. Mikään ei paranna aloittelevan taiteilijan uraa ja mainetta enemmän kuin anonyymit kuvafoorumeille postatut kännykkäkameralla otetut räkäiset kuvat ilman tekijän nimeä ja tietoja, jee!

Tietoa/haastattelua projektista: Työmaajänikset piristivät City Centerissä

(Kaksi ensimmäistä kuvaa: Pia Parjanen-Aaltonen, bloginsa mainio http://mintblack.blogspot.fi/)


torstai 21. helmikuuta 2013

Itsensä-myymis-tauluja

Viime vuoden puolella tein useammankin ns. itsensä-myymis-öljymaalauksen. Pari näistä oli sisustustauluhenkisiä, siis minulta tilattuja. Ja minähän kiltisti maalailin. Loput tein koulumme joulumyyjäisiä varten.

Kaiken tein siis... RAHASTA.

Ei se mitään, katselkaa syntisiä taulujani, te höpsöt kuolevaiset!




































































































































Viimeinen vähän lähempääkin kuvattuna. Koko peura on kollaasiksi tehty yhdestä tapetista. Ei, ei se missään nimessä ollut tuskallista leikkailla ja liimailla metristä peuraa rullautuvista räkäisistä tapetinpalasista.

Ja niin, Tard the grumpy cat on ollut täällä muistaakseni aikaisemminkin esillä. Mutta ei se haittaa, kaikki kuitenkin salaa nauttii sen tuomitsevasta katseesta.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Japanin matkapäiväkirja

Pidin ahkerasti piirustustaitoa yllä matkallani Japanissa. Niin, kuusi (6) kuvaa kahdessa viikossa on todella upea saavutus. Ei tartte enää loppuvuonna koskea kynään tällaisten intensiivisten tussisulkeisten jälkeen.

Mitä siis näin Japanissa?































Lumiapinoita siellä ainakin oli.
































Kaksi hassua mangahahmoa, jotka pakottivat minut ensi kertaa elämässäni piirtämään mangaa.



































Liian kovilla lyijykynillä ja liian huonosti muutenkin. Jopa piirroksen hahmo on pettynyt minuun ja taitoihini.
































Pallotuoleja. Niissä istui tyyppi, jolle puhelimen konsepti oli hieman kinkkinen.

































Koko porukka iwojimailemassa, myös itse allekirjoittanut siellä oikeassa alanurkassa keskittymässä olennaiseen.
































Presidentti Lincoln oli siellä myös, kukapa olisi uskonut!


Tällaista minä näin ja koin matkallani. Juuri tällä hetkellä sen sijaan koen tuskanhetkiä, sillä skanneri ei pystynyt toistamaan kauniin kirkkaita neonvärejä, joita noissa ylläolevissa kuvissa oikeasti on.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Parempi kuin Niksi Pirkka

Elämäni on koulutehtävät. Tällä kertaa piti tehdä lehti alusta loppuun, siis kirjoittaa tekstit, ottaa kuvat, taittaa, suunnitella ja printata.

Saanen esitellä oman tuotokseni, lehtikioskien tulevaisuuden hitin; NIXI EXÄ. (Klikkaa kuvat suuremmaksi, näe tekstit ja kaikkea.)